Hyvin koulutettu vaimo

Töiden jälkeen istuimme puutarhaa kiertävällä verannalla katselemassa televisiota. Oli ollut tukahduttavan kuuma päivä niin kuin siihen vuodesta aikaan siellä on tapana. Oli mukava istua puutarhan varjossa ja nauttia lepohetkestä ja kylmistä juomista. Pöytä oli sijoitettu siten, että siitä ei ihan ulottunut kättään ojentaen nappaamaan juomaa. Ilmeisesti jaloille nouseminen ei kuulu perheen pään velvollisuuksiin, joten ystäväni komensi jotakin kovalla äänellä. Vaimo juosta kipitti keittiöstä noin kymmenen metrin päästä kesken ruoan laiton ja ojensi juomat meille. Siis vaihtoehtoina oli perheenpään liikahtaminen puolimetriä tai vaimon parinkymmenen metrin pyrähdys. Yritäpä samaa Suomessa.

Miehen ei tarvitse tehdään yhtään mitään tultuaan kotiin. Hän kuningas kotona. Hän tuo rahan kotiin ja siellä häntä palvellaan. Palvelun hoitaa suvun naispuoliset jäsenet ja miespuoliset nuoremmat sukulaiset kuten veljet tai omat lapset. Kotona on siis helppoa, mutta kaikki muu vastuu lankeekin sitten perheen päälle aivan eri tavalla kuin täällä Suomessa. Koko oman sukuhaaran ruokkiminen, kouluttaminen, nuorimmille veljille ja lapsille asuntojen ja autojen ja niin edelleen osto, tyttärien naittaminen. En ole varma oikeastaan käykö sittenkään kateeksi.

Uzbekki naisten äänessä on jotakin uskomattoman sensuellia. Ainakin minun mielestäni oli. On muistettava myös, että olin elänyt poikamiehenä jo liian kauan. Sitä ääntä oli nautinto kuunnella vaikka ei olisi ymmärtänyt kieltäkään.

Ystäväni vaimolla oli hyvä koulutus ja nyt tarkoitan koulusivistystä, joten pystyimme puhumaan venäjää. Kerran talon isäntä oli kuuloetäisyyden ulkopuolella kun vaimo lähestyi minua varovaisen ystävällisesti.
- "Miten olet viihtynyt täällä?". Hän kysyi
- "Erinomaisesti. Täällä on erittäin mukava olla ja ihmiset ovat todella ystävällisiä.". Minä vastasin.
- "Oletko tutustunut kaupunkiimme?".
- "Olen toki. Miehesi on ajeluttanut minua ympäriinsä.". Vastasin.
Tuli pieni tauko ja jotenkin vaivautuneesti nuorikko jatkoi.
- "Minä olen asunut täällä (eli ollut naimisissa) nyt puoli vuotta eikä hän ole vienyt minua vielä kertaakaan kaupungille.".
Mitä tähän olisi voinut vastata. Minä hymyilin vaivautuneesti takaisin.

Näyttää siis siltä, että kerran kun nainen on naitu taloon ei hänellä juurikaan ole tarvetta poistua sieltä. Talo on miehen suvun ja luonnollisesti miehitetty miehen sukulaisilla. Vaimon sukulaiset käyvät kylässä tai koko perheen voimin käydään sukuloimassa muualla. Vaimot ilmeisesti eivät edes käy itse kaupassa vaan miehet tuovat tarvikkeet töistä tullessaan. Joskin sitten kun ikää alkaa mittarissa tarpeeksi, vaimot kelpaavat torille kaupaamaan puutarhan tuotteita.

Tätä kirjoittaessani (10.2.2006) olen junassa Pietarista matkalla takaisin koto Suomeen. Viereisellä penkillä istuu venäläinen nainen. Ihan huvikseni kysyn onko hän koskaan asunut Uzbekistanissa. Ja tottakai hän on asunut vieläpä viidentoista vuoden ajan. Erinomainen tilaisuus tarkistaa kirjoitelmani paikkansa pitävyys. Hänen mukaansa kaikki pitää paikkansa, mutta erään tarkennuksen hän haluaa tehdä. Vaimon hankinta -kohtaan hän haluaa lisätä, että neuvottelut käydään isien toimesta ja raha/omaisuus todennäköisesti vaihtaa omistajaa yhä vieläkin.

Arvoisa lukija. Onko sinulla mielenkiintoisia kokemuksia Uzbekistanissa asumisesta tai työskentelystä? Haluatko jakaa ne muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa? Lähetä tänne, niin saadaan luettavaksi monipuolisempia juttuja.