Pietarin Metrossa
Vuosi lähestyy loppuaan. Varsinainen asuminen Toverilandiassa on loppunut, mutta lyhytaikaiset komennukset jatkuvat. Olin tämän viikon Pietarin konttorilla ja perjantaina lähdin takaisin Suomeen.
Laatokan asemalla nousin metroon ja katseella etsin vapaata istumapaikkaa. Vapaita ei ollut. Vaunun päädyssä olevat kaksi penkkiä varasi pari alle viisitoista vuotiasta kaveria, jotka nukkuivat niillä. Ei se mitään. Jaksan hyvin seisoa muutaman aseman välin. Samalla ovenavauksella sisään tuli pari miestä selkeästi uuden vuoden juhlinnan ajoissa aloitteena. Toinen kaveri, pulskea uhoaja, huomasi nukkuvat pojat. Meni toisen pojan luo ja alkoi mäiskiä tätä. Poika heräsi, nousi istumaan ja yritti hahmottaa mitä oli tapahtumassa. Herätetty poika oli noin 14 vuotias ruskeakiharainen, ilmeisesti näitä Pietarin surullisen kuuluisia katulapsia. Vaatteet olivat kohtuulllisen hyvät, mutta kengistä näki, että ei tainnut olla vanhempia pitämässä huolta. Vanhat lenkkarit olivat hajoamistilassa. Nyt tämä pullea uhoaja oli saanut nukkujan ylös. Pulskis alkoi sättiä kiharapäätä, tarttui rinnuksesta kiinni ja heitti istumaan vastapäätä olevalle toiselle penkille, missä noin 13-vuotias pikkukaveri oli herännyt meluun. Kiharapää istui naama punaisena ystävänsä vieressä. Pulskis oli selvästi päättänyt auttaa muita junassa olevia saamaan istumapaikan. Ystävällisesti hymyillen hän tarjosi vapauttamaansa istuinta lähellä seisovalle naiselle, joka yritti kieltäytyä kunniasta. Suostui kuitenkin istumaan kun arveli helpoiten pääsevänsä eroon juopuneesta. Pöhönaama uhoaja oli ilmeisesti innostunut omasta mahtavuudestaan ja päätti jatkaa lapsien nöyryyttämistä. Hän tarttui taas kiinni kiharapäähän ja raahasi hänet käytävälle seisomaan. Taas vapautui istuin. Kanssamatkustajat olivat vaivautuneita, mutta eivät sanoneet mitään. Junasta poistuessa kuulin kuinka eräs vanha mummo yritti lohduttaa kiharapäätä "Älä välitä niistä....".

Spas na Krovi (Ixus60)

NLP asiaa
Alan vähitellen rakentaa NLP:tä käsittelevää sivustoa, jota voin myöhemmin hyödyntää erilaisissa koulutustilaisuuksissa. NLP:stä löytyy Netistä paljon englanninkielistä materiaalia ja jonkin verran myös suomalaista. Kerään myöhemmin linkkilistan, mutta jos olet kiinnostunut, niin hakusanaksi vain lyhenne NLP ja sivuja löytyy :-)

Selainvinkki(?)
Jouluaatto lähestyy ja vaimo hääräilee tuossa ympärillä. Nuorison tuloon on muutama tunti. Olen poikkeuksellisesti lupautunut imuroimaan huussollin.
Mutta sitten asiaan. Olettehan kaikki huomanneet pientä tekstiä näytöltä tihrutessanne, että tekstin kokoa voi suurentaa +- merkki Ctrl yhdistelmällä ja pienentää - -merkki Cntrl yhdistelmällä. Toimii ainakin uusimmissa IE-, Operan ja Firefoxin selaimissa. En tiedä onko ominaisuus tullut vasta uusimpien versioiden mukana vai oliko jo aikaisemmin. Joo, luultavasti kaikki on tienneet tämän aikoja sitten ja minä huomasin vasta nyt.

Blogi-ohjelma
Käytän blogina näitä kotisivuja. En ole hankkinut ulkopuolella ylläpidettävää blogia eli en käytä näitä ilmaisia blogipalveluja, joita on paljon saatavilla ja ovat pääsääntöisesti ilmaisia. Näiden käyttö on varmasti vaivattomampaa kuin omien sivujen editointi. Miksi en sitten siirry helpompaan bloggaukseen?
Omilla sivuilla sivun layout on 100 prosenttisesti minun hallinnassani, Näillä palvelusivuilla voi itse päättää väreistä ja jonkin verran myös sivun rakenteesta. Minulle se ei kuitenkaan ole riittävästi. Lisäksi minusta tuntuu mukavammalta, kun sivuston materiaali on omalla koneella ja palvelimella täysin minun hallinnassani. Jos kirjoittaisin blogipalveluun, niin näpyttelisin tekstin suoraan palvelimelle. Ei siis kopiota omilla koneilla, jollen erikseen kopioisi (jota laiskana miehenä en varmaankaan teksisi). Entä jos haluan siirtää blogini muualle miten se onnistuu blogipalvelimelta. Voi jopa olla helppoa. Ehkä blogeilla on käytössä yhteinen XML-standardi ja siirto olisi copy vaan. Ei ainakaan vielä kiinnosta niin paljon, että jaksaisin selvittää.
Välimuotona olen ajatellut blogiohjlemiston asentamista kotissivuille. Olen löytänyt pari ilmaista ehdokasta. Olen nyt kokeilemassa Simple PHP Blog- nimistä ohjelmaa, joka vaatii toimiakseen PHP-tuen, mutta ei tietokantaa. Asennus oli kohtuullisen helppo.

Valokuvaus
Uusi kiinnoksen kohde: digikuvaus. Tähän asti olen räpsinyt kuvia digipokkarilla (Ixus60). Mikäs siinä. Kuvaaminen on helppoa. Suunnataan kamera kohteeseen, pidetään huoli,että kohde on keskellä ja valoa on riittävästi.
Kävin läpi omia valokuviani etsiessäni sopivaa materiaalia sivustolle ja samalla vierailin muiden sivustoilla etsimässä esimerkkejä ja ideoita. Ei kestänyt kauan todeta, että ehkäpä sääntö "suunnataan kamera kohteeseen, pidetään huoli, että kohde..." ei sitten ihan riitäkään.

Hyvä tapa tutustua aiheeseen kuin aiheeseen on tietenkin vierailla harrastajien sivustoilla. Olen käyttänyt lukuisia tunteja lueskelemalla mm. www.digicamera.net sivustoa. Onpahan taas avautunut aivan uusi maailma. Valokuvia katsoo aivan toisella silmällä kuin aikaisemmin. Samoin kävi kun aloin opiskella videokuvausta. Elokuvissa alkoi kiinnittää huomiota aivan toisiin seikkoihin kuin ennen harrastuksen aloitusta.

Tavallinen pokkari ei riitä. Aionkin hankkia Canon EOS 400D -järjestelmäkameran kunhan niitä on taas saatavilla. No kuvat, joita on otettu on otettu ja se siitä. Ne ovat kuitenkin dokumentoineet omalla tavallaan joitakin elämän hetkiä ja ovat siten arvokkaita. Nyt lisäsin sivustolle noin kymmenen vuoden ajalta Pietarin keskustasta otettuja kuvia . Kuvien kuvien laatu on mitä on, mutta niitä katsellessa palautuu mieleen miellyttäviä tunnelmia, joista voi nautiskella hiljaisina hetkinä.


Vanhempi Poika
Vanhemman Pojan viikonlopppukäynnit ovat viime aikoina harventuneet, joten yhteydenpitovälineenä on toiminut puhelin.
Soitin taas sitten viime viikolla.
- Terve minä tässä.
- Terve.
- Mites viikonloppu meni?
- Ihan hyvin.
- Mitä teitte?
- Ihan perussettii.
Ahaa, uusi nuorisotermi. Täytyy panna muistiin ja lisätä sanavarastoon nuorison kanssa käytäviä keskustelua varten.
- Mitä se käytännössä tarkoittaa, perussettii.
- No kyllähän sinä se tiedät.
- En tiedä.
- Kyllä tiedät.
OK. Täytyi vähän palautella mieleen mitä minä tein kaksikymppisenä tyttöystävän kanssa.
- Tarkoitat siis että harrastitte seksiä ja läträsitte oluen kanssa.
Linjalla oli pieni hiljaisuus.
- Me ei juotu olutta.

Joulukortit
Nyt on taas se aika vuodesta kun perheiden äidit (yleensä) käyvät läpi kovalla touhulla joulukorttien lähetyslistaa. Muiden joulukiireiden ohella kirjoittelevat sitten osoitteita kortteihin ja anelevat muilta perheenjäseniltä allekirjoituksia niihin. Tänään oli Hesarissa aiheeseen liittyvä Viivi ja Wagner sarjakuva.


HS 20.12.2006



Minulla ja Wagnerilla on paljon yhteistä. Turhan usein tunnistan omia piirteitäni Wagnerin toiminnasta. Jos kuvien piirtäjä olisi tuttuni, vaatisin osuuden sarjakuvien tuotosta, koska olisin varma, että sian idealähteenä käytetään minua. Työkavereiden ..siis työtuttujen (sanoivat töissä, että emme ole kavereita, joten parempi olisi jos käyttäisin termiä työtuttu) kanssa jutellessa sitten selvisi, että moni muukin mies tunnistaa itsensä Wagnerista.
En olekaan siis ainoa sika.


Ennen vanhaan kun olin naimisissa vaimo numero yhden kanssa meilläkin kuului joulurutiineihin korttien lähettäminen noin sadalle ihmiselle. Ex-vaimo piti yllä osoitelistaa. Tiedättehän systeemin. Jos saamme kortin ihmiseltä, joka ei ole listassa, niin hänet lisätään listaan. Jos joltain ihmiseltä ei ole saatu korttia moneen vuoteen, niin hänet poistetaan listalta. Katastrofi oli jos emme muistaneet lähettää korttia jollekin, jolta olimme saaneet kortin edellisenä vuonna.
Hirvee duuni.

Minusta joulukorttien lähettely on aivan turhaa puuhaa, mutta ex-vaimon pyytäessä allekirjoitusta minä sen kiltisti raapustin kortin nurkkaan. Jossakin vaiheessa tuli sitten avioero.
Ensimmäisenä jouluna sain muutamia kymmeniä kortteja. Kaikki vaimon sukulaiset ja kaverit olivat jostain syystä pudottaneet minut joulukorttilistalta. Minä en tietenkään lähettänyt ainuttakaan.
Toisena jouluna sain vajaan kaksikymmentä korttia. Minä en tietenkään lähettänyt ainuttakaan.
Kolmantena jouluna sain alle kymmenen.Minä en tietenkään lähettänyt ainuttakaan.
Sen jälkeen niitä on tullut muutamia kappale / joulu. Minä en tietenkään ole lähettänyt ainuttakaan.

Ihailen näitä muutamia sitkeitä.



Alla olevan tarinan sain tänään sähköpostissa työtutulta.

Kukkia vaimolle
- (mies ) Ostin sulle kukkasia.
- (vaimo ) Jaa. Miksi?
- No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.
- Onko tapahtunut jotain?
- Ei. Miten niin?
- No kun ostit kukkia.
- Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.
- Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä perusteella?
- No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia ja kun ne sattui eteen ja oli halpoja.
- Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niinkuin sijoittaa meidän suhteeseen.
- No voi hitto. Nytkö sä suutuit?
- EN!
- Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia kun sä suutut niistä.
- En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?
- Voi luoja. Anteeksi että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.
- Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan miksi sä ostit nyt.
- Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru.
- Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?
- Täh? No haluan ostaa!
- Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia?
Ainoastaan silloin kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.
- No just! Niinpä. Vain silloin kun tekee mieli. Ei mun tee aina mieli. Ja just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua seksiä.
- Sä et siis halua mua?
- Uskaltaakohan tähän vastata?
- Tulee vaan sellainen olo nyt että sä et halua mua.
- No haluan. Herran jestas. Tottakai mä haluan sua!.
- Huomaa että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.
- Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja mä ostin vaan kukkia.
- Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.
- Niin just! Sitä mä yritin selvitää!
- Miksi sä taas huudat? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman että on joku juju.
- Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain ruokaa?
- SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukka puskan kanssa ja sitten kysyt onko jotain ruokaa. Luuletko että mä olen täällä sua varten palvelemassa ja pyllistelemässä heti jos sä tuot kukkia.
- En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä huuda koko aikaa.
- AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni että tuon huomasit että mä teen aina ruokaa?
- Mä en sano nyt mitään.
- Niinkuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.
- No uskaltaako tässä puhua kun aina asia kääntyy väärin päin.
- Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit!
- Jaa tuomalla kukkia?
- Niin!
- No nyt on selvä että mä en tosiaan enää tuo kukkia..
- Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.

Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo aloittaa:
- Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut kun toit kukkia ja heti alat ryypätä!?!

Mahtaakohan olla menossa se 10 prosentin jakso.

Lisää miliisijuttuja
Muutama viikkoa sitten kirjoitin tapauksesta kuinka miliisiksi pukeutunut porukka puhalsi Nevskillä käteiset parilta tutulta. Nyt uusi miliisitarina.

Tuttu kertoi kävelleensä Vasiljevskin saarelta johtavalla sillalla kylmänä helmikuun iltana noin kello seitsemän aikaan. Miliisipartio (tai ainakin miliisin univormuja käyttävä pari) pysäytti hänet ja tarkisti paperit. Paperit olivat oikeaoppisesti kaulassa riippuvassa pussissa paksujen talvivaatteiden alla. Siinä papereita tarkastellessa sitten samalla taputeltiin taskut mahdollisten huumeiden varalta. Kaikki meni siististi ja kaveri pääsi jatkamaan matkaa. Asunnolla hän sitten huomasi, että kännykkä, joka oli talvitakin sisärintataskussa oli hävinnyt. Eipä siinä sitten muuta kuin venäläisen tuttavan kanssa tekemään ilmoitus ryöstöstä paikalliselle miliisiasemalle. Ilmoitus tehtiin ja tarvittavat dokumentit oli haettavissa seuraavana päivänä. Miliisiasema ei kuulemma ollut kovinkaan rentouttava kokemus. Voisi kai sanoa, että lähes traumaattinen.

Seuraavana päivänä sitten takaisin asemalle hakemaan dokumentteja. Asemalla todettiin suoraan, että ei ole mitään dokumentteja koska tuttuni (siis ryöstön uhri) ei ole koskaan käynytkään asemalla.
Vänkääminen ei auttanut, joten tuttu kysyi voisivatko kirjoittaa dokumentin, jossa sanotaan, että uhri VÄITTÄÄ käyneensä asemalla ja jättäneensä ilmoituksen. Jonkinlainen paperi saatiin sitten aikaiseksi. Väittivät, että tämän tyylisiä tapauksia, jossa uhri on turisti, ei kirjata ylös, koska rumentavat ikävästi tilastoja.

Tässäkään ei voi sanoa oliko kyseessä oikea miliisi vai vain univormuihin pukeutunut parivaljakko. Sen sijaan miliisaseman toimintaa on hyvin vaikeaa ymmärtää millään länsimaalaiselle tutulla logiikalla.

Oli miten oli. Yleisohje näkyy yhä pätevän : vältä miliisiä / miliisin univormuun pukeutuneita.

Kouluttamaan

Menen taas vaihteeksi kouluttamaan paikalliseen ammattikorkeakouluun. Tällä kertaa luennoin kurssilla Osaamisen hallinta. Minulla on kaksi opetuskertaa aiheina: motivointi, miellepiirteet, erottelutyylit.
Sanat miellepiirteet ja erottelutyylit eivät kerro paljonkaan asiaan perehtymättömälle lukijalle. Alan kuitenkin kerätä kurssilla käyttämääni materiaalia tänne sivustolle, joten asiasta kiinnostuneet voivat halutessaan perehtyä näihin aiheisiin, joista on paljon hyötyä jokapäiväisessä elämässä kotona ja töissä.

Vieraskynä

Uusi osio "Vieraskynä" , johon kerään muilta tulleita sattumuksia. Jos haluat jakaa omia kokemuksiasi niin lähetä tarinasi osoitteeseen: postbox@nlpit.com