Ilmaiset paukut

Olin kaverini kanssa 1998 Pietarissa viikonloppureissulla. Kiertelimme yöllä kaupungilla ja päätimme poiketa oluelle paikalliseen ravitsemusliikkeeseen. Istahdimme baaritiskille jossa paikallinen mieshenkilö alkoi tehdä tuttavuutta. Hän puhui kohtuullisen hyvin englantia. Puhuimme niitä näitä ja yht'äkkiä hän halusi tilata meille paukut. Sanoin ettei me haluta niitä ja meillä on jo omat juomat. Hän yritti useasti tarjota, mutta sanoimme, ettei me oikeasti haluta niitä. Noh, kävin vessassa ja kun tulin takaisin pari vodkapaukkua oli tiskillä odottamassa. Kysyin kaveriltani oliko venäläinen mies tilannut ne? Näin oli. Mietimme tovin mitä teemme, kiitimme juoman tarjoajaa ja kietaisimme paukut parempiin suihin Samalla hetkellä baarimikko avasi suunsa ja sanoi että meidän pitää maksaa ne. Sanoin että vieruskaveri maksaa ne kun tarjosikin. Juomien tarjoaja pyöritteli kuitenkin päätään ja sanoi ettei tiedä moisesta. Yht'äkkiä hän olikin menettänyt englannin kielen taitonsa ja sopersi vain venäjää. Baarimikko sulki ripeästi ulko-oven ja jäimme sisälle. Hän soitti miliisin paikalle jotka ryhtyivät selvittämään asiaa.

Miliisit olivat oikein asiallisia eikä tilanne ollut mitenkään uhkaava. Pikemminkin miliisien kasvoista oli nähtävissä turhautumista siitä miten pienen asian takia heidät oli sinne tilattu. Miliisit kuljettivat meidät Ladan takapenkillä asemalle. Ladassa oli melko tiivis tunnelma, kun isokokoinen miliisi istui minun ja kaverini välissä. Onnistuin kuitenkin matkan aikana järjestelemään raha-asioitani lompakosta takataskuuni, kun arvelin sen olevan viisasta. Pian pääsimmekin miliisiasemalle, jossa meidät laitettiin aulatilaan odottamaan jotakin. Jonkin ajan päästä paikalle ilmestyi jokin todennäköisesti päällikkötasoa oleva miliisi ja sopersi jotain. Puhuin hänelle takaisin vain englantia ja hoin joka välissä: "Finnish consulate". Päällikkö taas hoki: " money, money". Näytin hänelle tyhjää lompakkoa ja sanoin: " no money, Finnish consulate". Päällikkö lähti pois ja tuli vielä pariin otteeseen käymään saman dialogin. Viimeisellä kerralla kysyin taas voimmeko jo mennä? Hän puhisi jotain ja heilautti kättään. Tulkitsin sen merkiksi, että voimme mennä.

Lähdimme kävelemään hotellille. Matkalla miliisiauto hiljensi kohdallemme ja he kyselivät jotain. Tilanne alkoi käydä turhauttavaksi. Jatkoimme matkaamme. Matkalla hotellille vastaan tuli miellyttävä nuori naishenkilö. Selitimme hänelle tukalan tilanteemme. Hän osoitti ymmärrystä ja käveli kanssamme eteenpäin. Kun seuraava miliisipartio pysähtyi, hän toimi asianjanajanamme. Tilanne alkoi laueta ja tyttö vei meidät pieneen "salakapakkaan". Se onkin jo toinen juttu...

Mitä opimme tästä. Ainakin sen, että kannattaa mieluummin itse tarjoilla paukkuja kuin ottaa niitä vastaan. Venäjällä se ei ole kallista :)


nim. Turisti 1.12.2006