Miten ymmärrämme ajan

Tässä vuosien mittaan olen tullut siihen tulokseen, että monet väärinkäsitykset ja hankaluudet yhteistoiminnassa johtuvat usein venäläisten ja suomalaisten erilaisista aikakäsityksistä.

Venäläiset ovat polykronisesta kulttuurista ja nykyhetkeen suuntautuneita. Me suomalaiset taas olemme voimakkaasti monokronisesta kulttuurista ja enemmän tulevaisuussuuntautuneita.


Poly- ja monokroninen aika

Venäläistä ja suomalaista aikakäsitystä voi hahmottaa alla olevan poly- ja monokronisten kulttuurien karkean jaottelun avulla. Suomalaiset kuuluvat monokroniseen kulttuurivyöhykkeeseen, venäläiset polykroniseen.

Maailman kansat voidaan kansainvälisiä vertailuja tehneen tapatutkija Richard Levisin mukaan jakaa eriaikaisiin kulttuureihin, polykronisiin (moniaikaisiin)ja monokronisiin (yksiaikaisiin).

Polykroniset kulttuurit ovat joustavia. Useita asioita voidaan tehdä samanaikaisesti usein ennalta suunnittelematta ja epäjärjestyksessä. Polykronisesta, kulttuurista tulevat ihmiset eivät noudata aikatauluja tai ole täsmällisiä.

Monokronisessa kulttuurissa yksi asia tehdään kerrallaan ennalta suunnitellussa järjestyksessä. Monokronisessa kulttuurissa kasvaneet ihmiset elävät tiukasti aikataulutettua elämää.

Kaikissa kansoissa ihmiset ovat yksilöitä, joita tulee arvioida myös yksilöinä. Yksilölliset erot ovat suuria myös Venäjällä.

Alla olevassa taulukossa on eritelty yleisiä mono- ja polykronisissa kulttuureissa kasvaneiden ihmisten luonteenpiirteitä. Taulukko on Richard Lewisin tekemä. Taulukon tarkoituksena on auttaa orientoitumaan yleisesti poly- ja monokronisten kulttuurien aikäsityksiin.

Monokronisuus - polykronisuus -asteikossa suomalaiset sijoittuvat kolmanneksi monokronisemmaksi (ennen meitä ovat saksalaiset ja sveitsiläiset), kun slaavilaiset ovat sijalla 15. Asteikossa oli mukana 20 maata. Kaikkein polykronisemmaksi sijoittuivat latinalaisamerikkalaiset, arabit ja afrikkalaiset.

Mitä tarkoitat kun sanot kohta? Onko se kohta minuutin päästä, kymmenen minuutin päästä vai mahdollisesti tunnin päästä? Entäpä mitä tarkoitat sanomalla pian? Useat väärinkäsitykset ihmisten välillä syntyvät (samassa aikakulttuurissakin) erilaisista tulkinnoista ajan käyttöön liittyvissä termeissä. On helppo kuvitella miten suuri ero sanojen merkityksillä on erilaisista aikakulttuureista tulevilla.

Alla muutamia esimerkkejä venäläisten käyttämistä aikamääreistä.

Lewisin mukaan monkronisen kulttuurin ja polykronisen kulttuurin ihmisten työskennellessä yhdessä kumpikin osapuoli alkaa pian tuntea ärtymystä. Tämä on helppo uskoa ja olen käytännössä todennut saman monta kertaa.

On kiinnostavaa huomata, että polykroninen ja monokroninen aikakäsitys ei noudata markkinatalouden kehittyneisyyden asteita. Muut kulttuurin liittyvät tekijät ovat vahvempia vaikuttajia. Verrataanpa vaikka suomalaisia, saksalaisia, italialaisia ja espanjalaisia keskenään.

Nykyaika - Tulevaisuus

Ihmisen suhtautuminen aikaan vaikuttaa voimakkaasti hänen tapaansa toimia ja vaikuttaa ympäristöönsä. Edellä käsiteltiin monokronisen - polykronisen kulttuurien eroja. Toista aikaan liittyvää tärkeää asiaa voidaan tutkia akselilla menneisyys - nykyisyys - tulevaisuus.

Tässä niin kuin kaikissa muissakin yleistyksissä on otettava huomioon huomattavat yksilölliset erot kulttuurista riippumatta. Tähän osa-alueeseen en löytänyt kirjallista materiaalia, joten kerron asioita, joita olen huomannut itse tässä parin vuoden aikana työskennellessäni Venäjällä.

Voimaakkasti yksinkertaistaen
Suomalaiset ovat enemmän tulevaisuussuuntautuneita kun taas venäläiset ovat enemmän nykyisyyssuuntautuneita.

Tämä näkyy joka päiväisessä elämässä monella tavalla.

Suomalaisen voi motivoida kertomalla tulevista eläke-eduista tai muista eduista, jotka ovat lunastettavissa vuosien kuluttua (esim. optiot). Venäläisiin tämä ei tehoa yhtä hyvin. Olen jutellut paikallisten kanssa ja yrittänyt selvittää asiaa.

Jos ihminen elää voimakkaasti nykyhetkessä ei jollakin asialla, joka mahdollisesti toteutuu kahdenkymmenen vuoden kuluttua ole oikeasti mitään merkitystä. Venäläisille historia on opettanut, että tulevaisuuteen ei voi luottaa. "Kuka takaa, että lupaamasi eläke-etu on todella olemassa kahdenkymmenen vuoden kuluttua? "
tai
"Hei minä saatan olla kuollut huomenna. Mitä hyötyä minulle on jostakin mahdollisesti vuosien päästä saatavasta edusta."

Kummatkin ovat hyviä syitä.

Venäläistä yhteiskuntaa on viime vuosikymmeninä riepoteltu hyvin voimakkaasti eikä valtiovaltaan luoteta. Yhdeksänkymmen luvun alussa tehtiin rahauudistus, jonka tuloksena ihmiset, jotka olivat säästäneet koko ikänsä käytännössä menettivät elinikäiset säästönsä yhdessä yössä. Kuka takaa, että sama ei tapahdu uudestaan.


Saatan olla kuollut huomenna. Venäjällä tämä ei ole samalla tavalla vain sanonta kuin Suomessa. Miesten odotettavissa oleva elinikä on n. 15 vuotta matalampi kuin Suomessa. Ihmisiä kuolee erilaisissa onnettomuuksissa, alkoholin ja huumeiden takia paljon enemmän kuin Suomessa. Pyydäpä venäläistä yli neljäkymmenvuotiasta ruksimaan luokkakuvasta ne ihmiset, jotka kasvattavat kortta tällä hetkellä. Voin taata, että korren kasvattajia on paljon enemmän kuin vastaavan ikäisen suomalaisen luokkakuvassa.

Eli venäläistä kannattaa motivoida eduilla, jotka ovat lunastettavissa nyt heti tai lähitulevaisuudessa.

Toisaalta nykyhetkessä elämisessä on myös etunsa. Minulla on tunne, että venäläiset osaavat paremmin nauttia elämästä kuin monet meistä suomalaisista. Juhlat pannaan pystyyn pienestäkin syystä, nautitaan yhdessäolosta ja koska huomista ei oikeasti ole nautitaan nykyhetkestä. Tämän minäkin haluaisin oppia.