Sujuvan kuuntelemisen -tekniikka

Minulla on käytössä käyttökelpoinen tapa pälättäjän kanssa keskusteluun. Tätä samaa tekniikkaa tuntuu käyttävän monet muutkin aviomiehet. Myös Vanhempi Poika, joka ei ole vielä joutunut naimisiin, väittää käyttävänsä samaa tekniikkaa. On jopa mahdollista, että tekniikka on koodattu miespuolisten yksilöiden perimään. Myönnän siis heti alkuun, että kysymys ei ole minun keksinnöstäni.Kutsutaan tekniikkaa vaikka nimellä Sujuvan kuuntelemisen -tekniikka .

Tunnettu tosiasiahan on, että naiset tykkäävät keskustella, rupatella, vaihtaa kuulumisia ja tuntemuksia, juoruta ja yleensä vaan olla äänessä. Me miehet sen sijaan arvostamme enemmän hiljaisuutta, omaan itseemme syventymistä, mielenkiintoisten asioiden tekoa, ja kaikkea muuta järkevää, mukavaa ja hyödyllistä.

OK. Tässä on selvästi havaittavissa mahdollinen riskitekijä parisuhteen jatkumiselle. Toinen haluaa olla äänessä ja toinen haluaa tehdä rauhassa jotakin järkevää, mukavaa ja hyödyllistä. Tätä riskiä minimoimaan miehet ovat kehittäneet vuosituhansien kuluessa Sujuvan kuuntelemisen- tekniikan. Jokaisella miehellä on oma versionsa siitä. Kuvailen tässä itse käyttämääni.

Nainen on siis äänessä ja pälättää jotakin turhanpäiväistä. Minun on osallistuttava tähän "keskusteluun" ainakin kuuntelemalla. Vuosien saatossa olen todennut, että "keskustelu" onnistuu parhaiten jos toinen saa rauhassa pälättää ja toinen antaa vaikutelman siitä, että kuuntelee pälättäjää kiinnostuneena.

Ohjeet lyhyesti.

• Nyökyttele sopivin väliajoin päätäsi ja luo lyhyt katsekontakti pälättäjään. Sillä ei käytännössä ole merkitystä milloin suoritat nämä toimenpiteet, joilla on tarkoitus ilmaista, että kuuntelet aktiivisesti. Tämä toimenpide suositellaan kuitenkin tehtävän vähintäin kerran 15 minuutissa. Tämä on siis vielä helppoa.
  
  
  

• Riskikohtia tekniikan käytössä ovat pälättäjän esittämät kysymykset, joita et luonnollisestikaan ole kuullut, koska ajattelit omia järkeviä, mukavia ja hyödyllisiä asioitasi. Ei hätää. Ihminen oppii alitajuisesti tunnistamaan puhetulvasta kysymyksen. Harjaantunut tekniikan käyttäjä tunnistaa sen esimerkiksi äänenpainon muuttumisesta ja saattaa jopa parhaassa tapauksessa kuulla itse kysymyksen. Toinen tapa havahtua mahdolliseen kysymykseen on katko puhetulvassa ja pälättäjän luoma kysyvä katse.
  Ok. Kuinka siis selviämme tilanteesta, jossa on esitetty kysymys, jota tietenkään emme ole kuulleet, ja meillä ei ole vähäisintäkään hajua siitä mistä on "keskusteltu" viimeisen kahden tunnin aikana. Ei hätää. Tässä muutama neuvo.
  Luo katseesi ylös (olet siis muka miettivinäsi) ja hetken "mietinnän" jälkeen toteat: "En osaa sanoa. Mitä mieltä sinä olet?" A vot, ja näin tilanne on taas pelastettu ja pääset keskittymään omiin mukaviin, järkeviin ja hyödyllisiin asioihisi.
  Toinen tapa selvitä kysymyksestä, jota et kuullut.
  "Anteeksi en kuullut kysymystäsi, koska olin miettimässä mitä antaisin sinulle lahjaksi syntymäpäivänäsi/nimipäivänäsi/hääpäivänämme/koska rakastan sinua " Jees! Taas ollaan satulassa ja matka voi jatkua. Näin onnistuit muuttamaan möhläyksen loistavaksi menestykseksi.
  
  
  

• Jos haluat vielä parantaa tekniikkaa, niin voit mm. käyttää seuraavaa keinoa. Silloin tällöin kuuntele mitä pälättäjä pälisee ja esitä asiaan sopiva kysymys. Tietenkään sinun ei tarvitse kuunnella vastausta, mutta olet näin osoittanut olevasi kiinnostunut asiasta ja voit taas keskittyä mukaviin, järkeviin ja hyödyllisiin asioihin.

Tekniikka on vuosien saatossa osoittanut arvonsa, mutta muutamia riskitekijöitä sen käytössä on kuitenkin ilmennyt.

Tekniikan käyttö muualla kuin kotona.
Olin Pietarissa (Blogi 29.6.2006 ) toimittajan seminaarissa. Olin kuunnellut tuntitolkulla esitelmiä vatsa nälästä kurnien. Sitten viimein tuli tauko, jolla oli tarjolla voileipiä. Ryntäsin pöydän ääreen ahtamaan leipiä kurkkuuni. Juuri kun olin tunkemassa kolmea leipää suuhuni makkaran viipaleet suupielessä vipattaen, paikalle tulee venäläinen kolleegani seminaarin isännän kanssa. Isäntä kysyy venäjäksi jotakin , mistä en saa selvää. Minä olen väsynyt ja nälkäinen ja juuri tyydyttämässä ensisijaista tarvettani. Joten sen sijaan, että olisin pyytänyt kysyjää toistamaan kysymyksensä, niin vaistooni luottaen vastasin kysymykseen myöntävästi ja ystävällisesti nyökkäilen. Isäntä meni vaikean oloiseksi. Mielestäni hän oli kysynyt jotakin siihen suuntaan, että onko seminaari mielenkiintoinen. Tähän kysymykseen nyökkäily siis olisi ollut hyvä vastaus. Vähän myöhemmin kolleegani selvitti minulle, että oikeastaan oli kysytty, onko seminaari tylsä.

Tekniikan käyttö pitkäaikaisessa parisuhteessa.
Minusta tuntuu, että tekniikkaa on alettu käyttää minua itseäni vastaan. Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että parempi puolisko on päässyt selville tekniikastani. Yhä useammin joudun tilanteeseen, jossa olen muka luvannut hankkia tai tehdä jotakin. Minulla ei ole mitään mielikuvaa asiasta. "Mutta juurihan eilen keskustelimme tästä ja lupasit tehdä sen." No niin, en voi esittää vastaväitettä. Minulla ei ole eilisestä eikä mistään muustakaan parin vuoden sisällä käydystä "keskustelusta" luotettavaa muistijälkeä.

Summa summarum
Tekniikka on hyvä ja käyttökelpoinen, mutta käyttäkää sitä harkiten.